Vanhassa vara parempi

Viikonloppu meni puolukan merkeissä. 15 kiloa punaista metsien kultaa on säilötty eri muodoissa. Lapseni ovat puolukkahillon suurkuluttajia ja lemppari aamupala on vispipuuro. Nyt toivottavasti pärjätään omavaraisesti jouluun asti.

Sopivasti kirpakkaa herkkua talven varalle :)

Sopivasti kirpakkaa herkkua talven varalle 🙂

Viikkojen vauhti tuntuu samalta kuin ennenkin. Päivät täyttyvät tekemisistä vaikkei joka päivä töissä kävisikään. Oleellista on kuitenkin se etten tunne samaa stressin tunnetta kuin keväällä ja nukkuminen sujuu jo paremmin. Se onkin tähän asti suurin voitto.

Eniten kuitenkin nautin aamuisista kouluunviemisistä ja iltapäivän hakemisista. Kiireetön hetki halaten ja hyvät päivät toivottaen ilman, että työasiat vellovat mielessä on parasta boostia päivälle. Tai hetki ihastellen lasten päivän aikaansaannoksia ja kävely metsän läpi kotiin syysauringon lämmittäessä.
Itselleni nämä eivät ole aina olleet itsestään selvyyksiä. Olenkin vasta nyt tajunnut miten poissaoleva olen ollut viimeisen vuoden aikana. Koskaan ei ole liian myöhäistä katkaista kierrettä.

 

Aamusumussa koulumatkalla

Aamusumussa koulumatkalla

Keskusteltiin viikonloppuna ystävien kanssa treenauksesta ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Omakohtaisesti olen miettinyt paljon sitä miten paljon ihmiset ovat rahallisesti valmiita satsaamaan optimaaliseen kunnon kohotukseen. Jokaisella on face- tai instagramystävä jonka joka toinen päivitys liittyy treenaukseen. Runkeeperin mukaan on juostu tänäänkin pitkä lenkki tai selfiessä esitellään uusia kalliita juoksutrikoita.

Olen allerginen kaikelle kaupallisuudelle ja lieveilmiöihin jotka liittyvät urheiluun. Itse olen harrastanut liikuntaa intohimosta lapsesta saakka. Tottakai varusteilla on merkityksensä, mutta ne eivät ikinä ole olleet pääosassa. En ole ollut koskaan välineurheilja. Tokihan se on osaksi johtunut siitä ettei perheelläni lapsuudessani ollut aina vara hankkia niitä hienoimpia lenkkareita tai verkkapukua. Mutta se ei minua koskaan pysäyttänyt tai estänyt harrastamasta sitä mitä halusin.

Käytettynä saatu juoksupaita, juoksutrikoot vuodelta 2005, liki kymmenen vuotta vanha pulssikello ja siskolta saadut lenkkarit. 10 km meni, että napsahti  näilläkin vermeillä :)

Käytettynä saatu juoksupaita, juoksutrikoot vuodelta 2005, liki kymmenen vuotta vanha pulssikello ja siskolta saadut lenkkarit. 10 km meni, että napsahti näilläkin vermeillä 🙂

Luonnollisesti olen taas samassa tilassa kuin silloinkin. Kun tässä kuussa maksan laskuni niin ei tilille jää rahaa muuhun kuin ruokaan. Uusia juoksutrikoita ei ole siis hankinnassa lähitulevaisuudessa. Aion kuitenkin todistaa, että juokseminen onnistuu niissä vanhoissa jotka ostin vuonna 2005. Se mikä säästöön jää tänä talvena sijoitetaan keväällä uusin lenkkareihin. Nykyiset sainkin lahjoituksena siskolta.

Silmiini sattui yksi kerta blogikirjoitus naisesta joka oli päättänyt olla ostamatta yhtäkään vaatetta vuoteen. Itse voisin heittää saman lupauksen kehiin. Viimeisin vaateostokseni tapahtui kesäkuussa, joten olen jo selvinnyt kolme kuukautta. Jäljellä olevat yhdeksän ei pitäisi olla mikään ongelma. Vaatteitahan on minulla niinkuin muillakin keskivertonaisilla kaapit pullollaan. Mitä oivallisin tapa miettiä tätäkin ylenpalttista kulutuskäyttäytymistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

54 − = 47