Painonhallintaa vai elämänhallintaa

Aina, kun naiset kokoontuvat isommalla porukalla, joku tunnustaa aloittaneesta dieetin ja treenauksen. Ensimmäinen viikko takana ja tyyppi uhkuu intoa, hehkuttaa kun paino on tippunut monta kiloa ja salilla käydään vähintään joka toinen päivä. Annapa mennä pari viikkoa ja kaupassa tai lastenkutsuilla taas törmäillään. Into on laantunut, aikaa ei ole enää ollut ja onpa tainnut jo tulla joku kilo takaisinkin. Niin, ja sitten oli se Barcelonan viikonloppu eikä siellä voinut ruoansuhteen kursailla. Jäi tapaskuuri päälle ja tuliaisviinitkin on ihan liian hyviä kaapissa säilöttäviksi!

Allekirjoittanut mukaan lukien on hyvän alun jälkeen kompastunut ja hyllyttänyt uuden paremman elämäntavan. No, ei se mitään seuraavalla viikolla on iltapäivälehdessä jo uudet ohjeet siitä miten elämä pistetään remonttiin! Aloitan sitten.

Dieettejähän löytyykin tänä päivänä laidasta laitaan enkä totta puhuen enää tiedä mikä on niistä viimeisin. Itsekin olen muutamia kertoja haksahtanut ja syönyt milloin kaalikeittoa viikkokaupalla tai vetänyt pelkkää hedelmäsalaattia raejuustolla aamusta iltaan. Ovathan ne hetkellisesti tulosta tuoneet, lopunperin olen kuitenkin päätynyt takaisin lähtöruutuun.

Itseasiassa olen onnistunut painonpudotuksessa kaksi kertaa elämäni aikana niin etten ole lyhyen ajan sisällä saanut takaisin kilojani. Ensimmäisen kerran painonvartijoiden avulla. Minulla oli niihin aikoihin vajaa kymmenen kiloa ylimääräistä. Ero pitkäaikaisesta poikaystävästä oli ajanut lohtusyömiskierteeseen. Ystäväni oli liittynyt vartioihin ja hänen kertomustensa avulla sain itsekin uuden tavan ajatella syömistäni ja sitä mitä päivän aikana suuhuni laitan. Lisäsin uuteen hiukan tiukempaan ruokavaliooni päivittäisen liki tunnin mittaisen kävelyn yliopistolle ja takaisin. Muutamassa kuukaudessa tippui 6 kiloa ja mikä parasta ne eivät tulleet takaisin, vaikka normalisoin ravinnon määrän. Opin tietoiseksi siitä mitä söin ja rajoitin makean, rasvaisen ja alkoholin käytön yhteen päivään viikossa.

Paino pysyi samassa vuosikausia, kunnes tulin raskaaksi. Lähtöpainoni oli 56 kiloa ja kun viimeisen kerran kävin äitiysneuvolassa ennen synnytystä vaaka näytti 75 kiloa. Tässä kohtaa on syytä mainita pituudekseni 162 cm. Lapsi oli normaalipainoinen ja synnytyssairaalaan jäi vain noin 6 kiloa. Loput toin mukanani kotiin. Olin varma, että osa ylimääräisistä kiloista oli tullut jäädäkseen. En ajatellut syömisiä sen isommin vanhempainvapaani aikana en jaksanut. Kävelin pitkiä lenkkejä vaunun kanssa äänikirjoja kuunnellen ja syöminen oli säännöllistä. Kilot hävisivät, mutta toki lihaksetkin, kun en paljoa kuntoilemaan päässyt. Vuoden päästä vaaka näytti viittäneljää.

Esikoiseni ollessa reilu vuosikas tulin uudelleen raskaaksi. Vaaka näytti pitkälti yli seitsemääkymmentä taas loppumetreillä. Samat kuviot kuin ensimmäisellä kerralla ja kotiin palattiin tuhdissa kunnossa. Tällä kertaa ei lihaksia nimeksikään, pelkkää höllyvää koko nainen. Molempien raskauksien aikana passivoiduin täysin, vaikka olen ollut aina ikiliikkuja ja liikunnan suurkuluttaja. Vaunukävelyt eivät olleet yhtä pitkiä kakkosen kanssa, mutta kahden pienen kanssa oleminen piti aktiivisena. Syönti oli tälläkin kertaa säännöllistä ja paino tippui ilman mitään dieettejä tai poppaskonsteja. En vain yksinkertaisesti ehtinyt leipomaan pullaa tai sitä ostamaan. Imetin molempia lapsia 6-8 kuukauteen saakka.

Lasten syntymisen myötä syömiset ja ruokailutottumukset ovat menneet parempaan suuntaan ja se on ollut avainasemassa painonhallinnassani. Luomuruoan suosiminen ja valmiseinesten korvaaminen itse tehdyllä kotiruualla on ollut minulle tärkeää. Arkena normiruokaa, viikonloppuna herkkuja. Joskus saa retkahtaa eikä siitä tarvitse potea huonoa omaa tuntoa. Myös hyötyliikunta ja tietoiset valinnat arjessa esim portaat hissin sijasta ovat olleet ratkaiseva tekijä, jotta paino pysyy kurissa.

Aikalisäaikani on uusi haaste painonhallinnan kannalta, kun vietän enemmän aikaa kotona yksin. Lounaalla en pääsekään nauttimaan työpaikan mahtavasta salaattipöydästä ja hyvistä kasvisruoista, eikä tiukempi taloudellinen tilanne salli haettavan valmissalaatteja lähikaupasta. Mutta hyvällä suunnittelulla vältytään toivon mukaan jugurttikuopasta. Ehkä vähn huonompikin suunnittelu ei vielä johda kadotukseen. Olen toki karvaasti huomannut, että terveellisesti ja monipuolisesti syöminen ei ole se halvin vaihtoehto. Raakamehujen kotona pyöräyttäminen ei ole todellakaan ilmaista varsinkiin jos mielii luomua. Tingitään sitten kahviloissa käymisistä ja takeaway-illoista.

Omalta osaltani painonhallintaan vaikuttaa se, että suvussamme on diabetesta ja sydän- ja verisuonisairauksia. Kysymys ei ole siis ulkonäöllisistä seikoista vaan hyvästä olosta ja siitä että terveyttä riittää. Kun on nähnyt oman äidin ja mummon kamppailevan ylipainon kanssa ja kärsivän niistä seuraavista terveydellisistä haitoista, niin oma tulevaisuus mietityttää ja siksi on hyvä olla tietoinen.

Painonpudottaminen on vaikeaa, uuden saavutetun painon pitäminen sitäkin vaikempaa. Taemppiä kaikille heille jotka taistelevat päivästä toiseen. Haluaisinkin kannustaa kaikkia painoaanpudottavia pitkäjänteiseen ajatteluun ja satsaamaan puhtaaseen, terveelliseen ei valmiseen einesruokaan. Pienilläkin valinnoilla voi tehdä isoja muutoksia. Tässä lopuksi muutama pieni vinkki joista on ollut minulle apua kun usko meinaa loppua. Huomautettakoon, etteivät ne ole tieteellisesti oikeiksi todistettuja vaan omakohtaisesti hyväksi havaittuja 🙂

* pese hampaat aikaisin illalla niin ei tee mieli syödä mitään.

* kromitabletteja säännöllisesti makeanhimon taltuttamiseen.

* pidä huoli siitä, että saatavilla on jatkuvasti hedelmiä, jos makean nälkä yllättää.

* jätä pois juusto ja rasvalevitteet, korvaa ne tuorejuustolla ja kasviksilla.

* puolet lautasesta täytetään kasviksilla.

* laske ruokailuvälineet kädestäsi joka suupalan jälkeen.

* syö makeaa ja herkkuja vain kerran viikossa ja silloin ilman rajoituksia. Huomaat kuinka kylläiseksi tulet lopulta pienistäkin määristä.

* muista nauttia silloin tällöin hyvästä ruuasta ystävien seurassa. Kun seurustelee ruokailun yhteydessä niin syömisestä ei tulekaan pääasia ja välttyy ylensyönniltä 🙂

 

rapu

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

1 + 2 =