Seize the day

Tänään oli vapaapäivä ja päätin vierailla entisellä työpaikallani. Vietyäni lapset kouluun palasin takaisin ja puin juoksuvermeet päälle. Tarkoitus oli vain pistäytyä hetki entisten työkavereiden kanssa poristen suunnatakseni pikimmiten lenkkipolulle. Ajoitin tuloni kahvitauolle, silloin olisi suurin todennäköisyys ehtiä moikkaamaan mahdollisimman montaa tuttua kasvoa.

Kun kävelin ovesta sisään ja matkan henkilökunnan taukohuoneeseen, tunsin kuin olisin tullut kotiin. Vastassa minua oli kahvin tuoksun lisäksi joukko iloisia tuttuja kasvoja. Halauksien määrällä ei ollut loppua! Kuinka olen kaivannutkaan näitä ihania positiivisiä työtovereita. Kolme vuotta sitten tiemme erosivat yhdeksän yhteisen vuoden jälkeen. Pitkä työmatka kävi ylitsepääsemättömän pitkäksi ja raskaaksi, niinpä päätin vaihtaa lähemmäksi kotia. Kyynelsilmin ja suru sydämessä jätin mahtavan työyhteisön tuolloin, mutta säännöllisin väliajoin palaan hetkeksi, kahvitauon mittaiseksi, takaisin.

Puolituntinen venähti kaksituntiseksi. Minua ei päästetty lähtemään ja miksi minulla olisi kiire pois ollutkaan. Paljon naurua ja aitoa välittämistä mahtui noihin pariin tuntiin eikä harmittanut, että juoksutreeni jäi lyhyemmäksi kuin tarkoitus alunperin oli. Juosta ehtii huomennakin.

Hain lapset koulusta ja suuntasimme paikalliseen leipomoon ostamaan tuoretta leipää. Aamuinen positiivinen mielen boostaus johti siihen, että ostimme kanelipullat huomisen kanelipullanpäivän kunniaksi. Moista ei yleensä pääse tapahtumaan. Lompakon nyörejä voidaan kiristää huomennakin.

image

Kirjastossa piti käväistä pikaisesti ennen kotimatkaa, mutta viivyimmekin tunnin kun lapset katselivat kirjoja ja lehtiä eivätkä malttaneet lähteä kotiin. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen istahdin minäkin hetkeksi lukusaliin lukemaan lehtiä. Ihan niinkuin isäni akoinaan, kun lapsuudessani vierailimme kirjastossa pimeinä syysiltoina. Miksi keskeyttäisin lasten uteliaisuuden ja innostuksen ja hoputtaisin kotiinlähtöön, siivota ehditään huomennakin.

Tulimme kotiin, lämmitimme eilisen jämät ja söimme ihanaista tuoretta leipää. Kaikki silmen nähden tyytyväisinä. Mikä ihana kiireetön päivä, paljon positiivista energiaa ja hetkessä elämistä. Nyt lepoasento sohvalle ja Vain elämää päivän päätteeksi. Pyykkiä ehtii pestä huomennakin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 2 = 1