”Jag gör så gott jag kan”

Syksy syvenee ja kohta on marraskuu. Kuukausi jonka voisin jättää pois omasta kalenteristani, ainut aika vuodesta, kun haluaisin asua jossakin muualla kuin kauniissa pohjolassa.

Tänä vetisenä ja harmaana aamuna on hyvä miettiä tuntoja kahvikupin äärellä.  Syksy on jolkuttanut omaa tahtiaan ja minä omaani, normaalista hitaampaa. Nyt kevään hektisistä kuukausista on kulunut aikaa, ihmettelen kuinka oikeasti selvisin kesään saakka? Ei ihme etten ehtinyt tehdä mitään kunnolla ja se olikin se suurin ongelma. Olen nimittäin viimeisen päälle tunnollinen ja järjestelmällinen ihminen ja kun vauhti kiihtyy niin pakka hajoaa helposti käsiin. Poden huonoa omaatuntoa ja ahdistusta pienistäkin virheistä ja tekemättömistä asioista. Tunnen itseni epäonnistuneeksi ja lopulta poden angstia kaikeasta.

Ensimmäisen loppuunpalamisen jälkeen opin hyväksymään tämän minussa elävän heikkouden ja onnistun pitämään tilanteen tasapainossa. Mantrani onkin ollut ”teen parhaani ja se saa riittää”. Tärkeää on ollut myös oppia tunnistamaan kropan signaalit ajoissa. Tällä kertaa onnistuin pysäyttämänään ajoissa ja olen siitä iloinen.

Itseasiassa olin vaipumassa kesän kynnyksellä masennustilaan. Suvussamme on siihen taipumusta ja olen nähnyt tunnusmerkit. Jos vertaan olotilaani neljä kuukautta takaperin niin ero on suuri. Tunnen itseni iloisemmaksi, energisemmäksi, sosiaalisemmaksi ja läsnäolevammaksi. Pystyn elämään juuri tässä hetkessä. Mikä parasta myös koko perheemme voi paremmin. Lapsilla on äiti joka jaksaa ja ehtii pysähtyä ja kuunnella. Ajatella etten sitä ollut puoli vuotta sitten. Se näkyikin arjessa muunmuassa jatkuvana pinnan kireytenä, joka johti usein koflikteihin pienistä vähäpätöisistäkin asioista. Nyt kun potuttaa niin voi antaa haleja, niin varmasti helpottaa.

En väitä, että olen täydellinen äiti vieläkään, enkä sitä toki koskaan pysty olemaan. Kuten ruotsalainen naiskoomikko Mia Skäringer sanoo ” jag gör så gott jag kan”. Mialla on muutenkin paljon hyviä ajatuksia naisena, vaimona ja äitinä olemisesta. Hänen humoristinen sävynsä saa lukijan taatusti hymyilemään ja tunnistamaan itsensä.

Huomenna olisi syksyn toiset lasten kutsut ja minulla on aikaa 24  tuntia. Onneksi sain hyvältä ystävältäni lainaan aivan mahtavan Lasten omat synttärikakut-kirjan. Aika pistää töpinäksi!

image

 

 

 

Liian vähän unihiekkaa Nukku-Matin pussissa

Taas on mennyt kaksi viimeistä yötä harakoille unen suhteen. En ole nukahtanut ennen yhtätoista ja siitäkin huolimatta herännyt jo viideltä. Aamuyöstä ei sitten unta enää riitä, vaikka mahdollisuus olisi vielä nukkua pari tuntia. Olenkin sitten noussut toimittamaan erinäisiä asioita, kun sitä untakaan ei ole tullut.

Viime viikkoina on ollut ongelmia unen kanssa työpäivää edeltävinä öinä ja luulen sen johtuvan viime keväisestä stressitilasta ja siitä ettei balanssiin olla vielä päästy. Nukahtamislääkkeetkin olisi kaapissa, mutta hannaan vastaan. En suostu, ongelmaan pitää löytää toinen ulos tie. Sitä paitsi tiedän, että aikalisällä ollaan menossa selkeästi parempaan suuntaan, joten eiköhän tähän uniongelmaankin jokin roti saada. Ajan kanssa.

Muuten alkaa elämänilo palailla sekä jaksaminen töissä ja kotona. Pikkuhiljaa ollaan siirtymässä miinukselta plussalle ja tuntuu todella hyvältä. Huomenna puoli päivää töitä, hetki lepoa ja sitten lasten haku koulusta. Illalla ei mitään aktiviteettejä, joten tilaa vaikka sponttaanille iltapäivämetsäretkelle, jos sää sallii.

Tässä muuten mielenkiintoinen uni-artikkeli Hesarista:

”Professori kertoo parhaan nukkumaan menoajan”/ Tuuli Vattulainen

http://www.hs.fi/terveys/a1305882414511

Kello 22.30 jätän kirjan lukemisen ja sammutan valon. Ehkä se unijuna kohta sieltä tulee…

image

 

Nyhjää tyhjästä lounas osa 2 – couscoussalaatti ja valkosipulileipiä

image

Jostakin kumman syystä on kuivakaappiin kertynyt iso couscousvarasto. Tänään teenkin pikalounaan tästä helposta aineksesta.

Keitän couscousksen paketissa olevan ohjeen mukaan lisäten pienen nokareen kasvisliemikuutiosta. Leipälaatikosta löytyneet ciabatan palat voitelen oliiviöljyllä ja murskatulla valkosipulilla ja pistän uuniin 200 asteeseen. Pilkon fetan jämät ja kuivattuja aprikooseja. Kun couscous on valmista, sekoitan sekaan tuoreita pinaatin lehtiä. Puristan yhden pienen sitruunan mehut mukaan ja lisään fetat sekä aprikoosit. Annan hetken hautua kannen alla miedossa lämmössä.

Kyytipojaksi couscoukselle viipaloin avokadon. Makua antamaan ruokalusikallinen paprikarelissiä ja valkosipulilla maustettua turkkilaista jogurttia. Uunista vielä lämpimät valkosipulileivät ja valmista tuli, Ainoastaan 15 min.

Vinkki! Seuraavalla kerralla vaihdan aprikoosit oliiveihin!

image

Vanhassa vara parempi

Viikonloppu meni puolukan merkeissä. 15 kiloa punaista metsien kultaa on säilötty eri muodoissa. Lapseni ovat puolukkahillon suurkuluttajia ja lemppari aamupala on vispipuuro. Nyt toivottavasti pärjätään omavaraisesti jouluun asti.

Sopivasti kirpakkaa herkkua talven varalle :)

Sopivasti kirpakkaa herkkua talven varalle 🙂

Viikkojen vauhti tuntuu samalta kuin ennenkin. Päivät täyttyvät tekemisistä vaikkei joka päivä töissä kävisikään. Oleellista on kuitenkin se etten tunne samaa stressin tunnetta kuin keväällä ja nukkuminen sujuu jo paremmin. Se onkin tähän asti suurin voitto.

Eniten kuitenkin nautin aamuisista kouluunviemisistä ja iltapäivän hakemisista. Kiireetön hetki halaten ja hyvät päivät toivottaen ilman, että työasiat vellovat mielessä on parasta boostia päivälle. Tai hetki ihastellen lasten päivän aikaansaannoksia ja kävely metsän läpi kotiin syysauringon lämmittäessä.
Itselleni nämä eivät ole aina olleet itsestään selvyyksiä. Olenkin vasta nyt tajunnut miten poissaoleva olen ollut viimeisen vuoden aikana. Koskaan ei ole liian myöhäistä katkaista kierrettä.

 

Aamusumussa koulumatkalla

Aamusumussa koulumatkalla

Keskusteltiin viikonloppuna ystävien kanssa treenauksesta ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Omakohtaisesti olen miettinyt paljon sitä miten paljon ihmiset ovat rahallisesti valmiita satsaamaan optimaaliseen kunnon kohotukseen. Jokaisella on face- tai instagramystävä jonka joka toinen päivitys liittyy treenaukseen. Runkeeperin mukaan on juostu tänäänkin pitkä lenkki tai selfiessä esitellään uusia kalliita juoksutrikoita.

Olen allerginen kaikelle kaupallisuudelle ja lieveilmiöihin jotka liittyvät urheiluun. Itse olen harrastanut liikuntaa intohimosta lapsesta saakka. Tottakai varusteilla on merkityksensä, mutta ne eivät ikinä ole olleet pääosassa. En ole ollut koskaan välineurheilja. Tokihan se on osaksi johtunut siitä ettei perheelläni lapsuudessani ollut aina vara hankkia niitä hienoimpia lenkkareita tai verkkapukua. Mutta se ei minua koskaan pysäyttänyt tai estänyt harrastamasta sitä mitä halusin.

Käytettynä saatu juoksupaita, juoksutrikoot vuodelta 2005, liki kymmenen vuotta vanha pulssikello ja siskolta saadut lenkkarit. 10 km meni, että napsahti  näilläkin vermeillä :)

Käytettynä saatu juoksupaita, juoksutrikoot vuodelta 2005, liki kymmenen vuotta vanha pulssikello ja siskolta saadut lenkkarit. 10 km meni, että napsahti näilläkin vermeillä 🙂

Luonnollisesti olen taas samassa tilassa kuin silloinkin. Kun tässä kuussa maksan laskuni niin ei tilille jää rahaa muuhun kuin ruokaan. Uusia juoksutrikoita ei ole siis hankinnassa lähitulevaisuudessa. Aion kuitenkin todistaa, että juokseminen onnistuu niissä vanhoissa jotka ostin vuonna 2005. Se mikä säästöön jää tänä talvena sijoitetaan keväällä uusin lenkkareihin. Nykyiset sainkin lahjoituksena siskolta.

Silmiini sattui yksi kerta blogikirjoitus naisesta joka oli päättänyt olla ostamatta yhtäkään vaatetta vuoteen. Itse voisin heittää saman lupauksen kehiin. Viimeisin vaateostokseni tapahtui kesäkuussa, joten olen jo selvinnyt kolme kuukautta. Jäljellä olevat yhdeksän ei pitäisi olla mikään ongelma. Vaatteitahan on minulla niinkuin muillakin keskivertonaisilla kaapit pullollaan. Mitä oivallisin tapa miettiä tätäkin ylenpalttista kulutuskäyttäytymistä.

Vaativatko onnistuneet lastenkutsut kaneja hatusta vetävän taikurin?

Syksy tulee ja lasteni syntymäpäivät lähestyvät sen myötä. Ketä kutsutaan? Minkälainen kakku? Tilataanko kotiin taikuri tai tulennielijä? Ulkoistetaanko koko spektaakkeli ja buukataan kahden tunnin riehumissessio lähimmässä sisäleikkipuistossa?

Jälkimmäiseen kysymykseen on helppo vastata. Ei, juhlat on pidettävä kustannussyistä kotona. Nykyhetken tuloilla ei muu onnistu. Valitettavasti syntymäpäivistä on tullut eräänlaista kilpavarustelua ja kotisynttärit eivät ole enää standardi niinkuin omassa lapsuudessani. Koko instituutio on mielestäni levinnyt käsistä. Enkä usko olevani ainut angstia poteva vanhempi lasten syntymäpäivien kynnyksellä.

Okei, palataan kysymykseen ketä juhliin kutsutaan. Teimme esikoisen kanssa listaa kutsuttavista ja oletin, että hän haluaisi kutsua ainoastaan luokan pojat. Ilokseni myös tyttöjen nimiä ilmestyi listalle, joka oli jo aikaa sitten ylittänyt kymmenen kutsuttavan rajan. Mutta millä perustein kaikki pojat kutsutaan muttei jokaista tyttöä? Hetken harkinnan jälkeen ehdotin, jos kutsuttaisiinkin tämän kerran koko luokka. Olisihan se reilua kaikkia kohtaan eikä kellekään tulisi paha mieli. Sitä paitsi harvoin koko luokka tapaakaan yhdessä koulun seinien ulkopuolella. Esikoiseni innostui ja nyt oli myöhäistä perääntyä. Niinpä kutsut kirjoitettiin lopulta 25:lle.

Seuraavaksi iski paniikki siitä, jos kaikki tulisivatkin. Pystyisimmekö pitämään sokerihumalaisen lapsilauman aisoissa kahden tunnin ajan? Päättyisikö juhlat kaaokseen ja mielipahaan? Apua! Oliko tässä nyt järkeä ollenkaan?

Cool down, hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Juhliin pitäisi saada pienellä budjetilla mukavaa tekemistä, hyvää syömistä ja kiva fiilis. Palaveerattiin taas esikoiseni kanssa juhlien tiimoilta. Ystävältäni lainaamasta kakkukirjasta löytyi shakkitäytekakku, joka olisi lapseni mielestä jotain ainutlaatuista ja ennennäkemätöntä. Päätimme satsata siihen.

Illan teemaksi muutoin valittiin disco. Kaivoimme  naftaliinista discopallon, joka saisi roikkua olohuoneeseen luotavan tanssilattian katossa. Yläkertaan järjestettäisiin legoverstas, jossa olisi vähän rauhallisempaa tekemistä sitä kaipaaville. Autotalliin tehtäisiin tilaa lainatulle pingispöydälle. Jokaiselle jotakin periaattella suunnitelimme juhlia. Kakun lisäksi tarjoiltaisiin limua, karkkia, sipsejä ja popcornia. Edullista ja simppeliä. Let´s keep it that way!

Päivää ennen h-hetkeä varmistui, että vieraita olisi tulossa 17. Lähdimme esikoiseni kanssa paikalliseen ostoskeskukseen hankkimaan tarvittava tilpehööri ja rekvisiitta. Juhliin ja naamiaisiin erikoistuneesta liikkeestä löytyivät kultaiset servetit, konfetit, serpentiinit ja katosta roikkuvat koristukset. Leikkikalukaupasta matkaamme lähti miniflipperit, pyyhekumit ja suklaarahat vieraille tarkoitettuihin lahjapusseihin. Sieltä lähti mukaan myös yhteisellä päätöksellä halvin discovalo. Askarteluliikkeestä törmäsimme Rainbow Loomin kuminauhakorujen valmistussettiin. Saimme spontaanin idean hankkia kaksi settiä, joilla halukkaat saisivat tehdä erilaisia käsikoruja juhlien aikana. Poikani innostui itse heti tekemään useamman samana iltana. Se lupasi hyvää ja olisihan seteille käyttöä nähtävästi juhlien jälkeenkin 🙂

image

Rainbow Loom

Seuraava vuorokausi meni leipomiseen ja järjestelyihin kotona. Kello 18 perjantai-iltana seisoimme valmiina kahden tunnin intensiiviseen koitokseen. Olimme lähettäneet avoimen kutsun myös kaikille vanhemmille, että he ovat myös tervetulleita iltakahville. Viimeisten vieraiden saavuttua kymmenen vanhempaa jäi istumaan iltaa ja rupattelemaan mukavia.

Juhlat kestivät kaksi tuntia ja aika vierähti tosi nopeasti. Vaikka desibelitaso olikin välillä korkea niin kaikki meni hyvin. Kakku maistui, tanssilattialla oli vilskettä, koruja tehtailivat niin tytöt kuin pojatkin eikä pingispöytäkään yksin jäänyt. Illan päätteksi puutarhaan piilotetusta hopea-arkusta löyty jokaiselle pieni lahjapussi. Vieraat olivat poistuessaan silmin nähden tyytyväisiä.

Niin mekin. Alle 100 euron budjetilla olimme pystyneet kutsumaan koko luokan ketään pois unohtamatta sekä järjestämään mukavat juhlat. Yksi vierasta sanoinkin poistuessaan, että ”Nämä olivat parhaat synttärit ikinä”. Esikoisenikin huokui tyytyväisyyttä – ja mikä sen palkitsevampaa kaiken tämän jälkeen.

image

Led ilmapalloja